TUOTEVALIKOIMA

Yksi syy mustanmakkaran nykyiselle suosiolle lienee se, että 80-luvun alussa luovuttiin käyttämästä nimitystä KUUMA SIAN VERIMAKKARA ja tilalle tuli miellyttävämpi nimi MUSTAMAKKARA. Valmistus- ja kuljetustekniikan kehitys edesauttoivat myös tuotteen leviämistä Tampereen ulkopuolelle.

Verimakkaran myynti on tapahtunut pääasiassa toreilta. Useilla valmistajilla oli omat puiset, pienet myyntikojut. Verimakkaran lisäksi myynnissä oli usein myös veripalttua, kaalikääryleitä, maksalaatikkoa ja höystöjä. Höystöt olivat suolavedessä keitettyjä ja pieniksi hakattuja palasia maksaa, munuaisia ja mahalaukkuja. Höystöjä käytettiin kastikeaineena tai syötiin sellaisenaan.

Kuuma hevosenmakkara oli erittäin suosittua heti sodan jälkeen. Sitä tuotiin toreille myyntiin samanlaisissa laatikoissa kuin mustaakin. Lämpö yritettiin säilyttää kaikenlaisilla vällyillä.

Kaikilla valmistajilla oli oma reseptinsä verimakkaran valmistukseen ja oma uskollinen asiakaskuntansa. Pääsisältönsä puolesta resepti on pysynyt vuosikymmenet lähes samana. Suurin ero nykyiseen mustaanmakkaraan on rasvapitoisuudessa. Vielä 50-luvulla verimakkaran rasvapitoisuus oli jopa 30 %, kun se tänään on vain vähän yli 10 %. Osasyynä tähän oli verimakkaran valmistuksessa 70-luvulle asti käytetty rasvainen lynkkysuoli.

TORIELÄMÄÄ

Mistä ja milloin verimakkaran valmistus tuli Tampereelle?
Milloin sen torimyynti alkoi?

 Kenraalikuvernööri Pietari Brahe määräsi vuonna 1638 Pirkkalan pitäjässä, Tammerkosken kylässä pidettävät kahdet markkinat Satakunnan ja Hämeen elinkeinoelämän elvyttämiseksi.

Pertunmarkkinat ja Matinpäivänmarkkinat (myöh. Antinpäivän-) olivat kolmepäiväisiä.

Isoon Vihaan asti markkinat pidettiin Perttelinpäivänä 24.8. ja loppiaisena 6.1.

Vuonna 1708 markkinat siirtyivät Harjun kankaalle, 1750 Pispalaan ja 1779 takaisin Tampereelle.

Tampereen kaupunki perustettiin 1779. Samalla markkinat siirtyivät sen hoidettaviksi.

Syntyi lukuisasti myös epävirallisia markkinoita:
- joulun edellä Tuomaanmarkkinat,
- helmikuussa Laskiaismarkkinat,
- Pääsiäismarkkinat,
- Mittumaarimarkkinat juhannuksena,
- jne

1783 ammattiteurastajia Tampereella.

1795 Kynttilänpäivän markkinat Tampereen Kauppatorilla (nyk. Keskustori) kokosi rahvasta yli 40 pitäjästä.

1861 mainitaan Kauppatorilla olleen keittoruuan ja sahdin kauppiaita. Ruokakauppiaita nimitettiin porjareiksi.

1866 mainitaan Tampereella harjoitetun makkarakauppaa.

1868 kenraalikuvernöörin aloitteesta maistraatti määräsi, että toreilla ja lihapuodeissa oli liha peitettävä sakon uhalla.

1890 teurastajien liha- ja ruoka-aine kauppa sijoitettiin Kauppatorin kaakkoiskulmaan.

1895 lääninhallitus vahvisti erikoissäännöt ruokatavarain ulko- ja myymäläkaupasta Tampereella:
- kaupasta tuli luvanvarainen,
- työ- ja varastohuoneissa ei saanut olla mattoja,
- makkarantekijäin tuli olla varustettuna puhtaalla esiliinalla,
- päässä piti käyttää valkoista päävaippaa,
- työ- ja varastohuonetta ei saanut käyttää makuuhuoneena tai läpikäytävänä muihin huoneisiin
- työhuoneet oli suojeltava pahoilta hajuilta ja kaasuilta sekä pidettävä vapaina hyönteisistä ja syöpäläisistä,
- valmistuksesa käytettävät esineet oli puhdistettava työn päätyttyä
- luita ja muita tähteitä varten oli hankittava erityiset säilytysastiat.

1902 Kauppatori (nyk. Keskustori) jäi maanviljelijöille ja kotiteollisuuden harjoittajille. Ravintoaineiden ammattikauppiaat siirtyivät Laukon-, Tammelan, Aleksanterin- (nyk. Pyynikintori) ja Kortelahdentorille.

Toreilla vaelteli myös suuri määrä nälkäisiä koiria. Jollakin lihakauppiaalla oli ruoska näitä varten.

Ensimmäinen maailmansota aiheutti voin ja lihan säännöstelyn.

Sisällisodan aikana ei torikauppaa.

1920-luvulla sekä Tammelantorilla että Laukontorilla useilla verimakkaran kauppiailla oli omia myyntikojuja, jotka työnnettiin aamulla torille. Makkara tuotiin verstaalta puulaatikoissa huopiin ja voipaperiin käärittynä.

Yleismaailmallinen pulakausi 1920-luvun lopulla.

Tammelaan suunniteltiin kauppahallia 1930-luvulla Ilmarinkadun ja Pinninkadun kulmaan.

Ennen toista maailmansotaa kiellettiin Tammelantorilla maidon, kerman ja piimän myynti.

Makkara syötiin torilla kuumana tai vietiin kotiin, jossa se kuumennettiin paistinpannulla ja nautittiin voisulan tai puolukkahillon ja maidon kera.

1950 kaupunki teki päätöksen lihan ammattimaisen torikaupan lopettamisesta toreilla. Päätös saatettiin voimaan vasta vuoden 1953 alusta, sillä lihakaupan lopettamista edelsi pitkäaikainen taistelu. Mustanmakkaran myynti jäi sallituksi terveydenhoitolautakunnan vastustuksesta huolimatta.

1957 kiellettiin asetuksella maalaisten lihakauppa toreilla.

1959 terveydenhoitolautakunta kielsi kotivoin myynnin kaupungin toreilla.

1967 lopetti valtakunnallinen asetus juustokaupan toreilla.

1970 Tammelantorilla 3-4 mustanmakkaran myyjää.